Mikä minusta tulee isona – mihin opiskelemaan?

“Opiskelu kannattaa aina”, vanha lausahdus, ja edelleen tosi. Vaikka taantuman aikana työttömyys voi iskeä myös korkeakoulutettuihin, on koulutus edelleen valttia työmarkkinoilla. Ammatin tai tutkinnon opiskelleet ovat etusijalla, kun työpaikkoja jaetaan, ja koulutuksesta on etua myös silloin, kun työpaikalla joudutaan vähentämään väkeä. Koulutus pidentää suomalaisten työuria useilla vuosilla, mikä tietysti näkyy suoraan ansioissa ja myöhemmin eläkkeessä paras pika-laina.

Työelämän vaatimukset ovat kuitenkin muuttuneet parin viime vuosikymmenen aikana. Samassa työpaikassa ja -tehtävässä työskenteleminen koko työuran ajan ei ole enää todennäköistä, vaan joustavuus ja jatkuva uuden oppiminen on nykyisin melkeinpä välttämäton edellytys työssä kuin työssä. Ihmisillä voi työuransa aikana olla useita, joskus hyvinkin erilaisia ammatteja. Ei ihme, että moni nuori on ymmällään – mitä tässä oikein kannattaisi opiskella, jos kuitenkin muutaman vuoden kuluttua teenkin jotain ihan muuta?

Yksinkertainen neuvo on, että opiskele sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa. Jos olet lapsesta asti tiennyt haluavasi autonkuljettajaksi, tee niin. Jos taas vapaa-aikasi kuluu sukulaisten ja tuttavien lasten kaitsemisessa – ja aidosti pidät siitä – voi esimerkiksi lastentarhanopettajana työskenteleminen olla sinun juttusi.

Käytä hyväksesi koulun tai työvoimatoimiston tarjoamia ammatinvalintapalveluita. Ne voivat auttaa selkiyttämään, mikä olisi sinulle sopiva ala, ja miten alalle voi päästä. Mahdollisuuksia on todella monia oppisopimuksesta erilaisiiin korkeakouluvaihtoehtoihin asti. Internetistä löytyy paljon apua ammatinvalinnan pohdintaan, ja tarvittaessa apua saa myös kasvokkain.

Oman tulevaisuuden ammatin ja koulutusvalinnan miettiminen kannattaa yleensä aloittaa miettimällä, mitkä ovat sinun vahvuuksiasi ja millaisten asioiden tekemisestä pidät. Vastaavasti on hyvä miettiä myös, mistä et pidä, ja mitä et halua tulevaisuudessa tehdä työksesi. Esimerkiksi haluatko autonkuljettajana kuljettaa rekalla puhumattomia paperirullia tehtaalta satamaan vai kaipaatko sosiaalisia kontakteja, jolloin vaikkapa linja-autonkuljettajan työ voisi olla sinua kiinnostavampi vaihtoehto.

Seuraavaksi voit alkaa miettiä, missä ammateissa voisit tehdä työksesi sitä, mikä sinua eniten kiinnostaa. Työura on pitkä, ja työ on paljon muutakin kuin vain työtä, työssäviihtyminen vaikuttaa merkittävästi myös muihin elämänalueisiin. Ei kannata tuhlata elämää tekemällä jotain, josta ei oikeasti nauti.

Kun kiinnostava ala on selvillä, on aika tutustua mahdollisiin koulutuspolkuihin. Vaihtoehtoja on todennäköisesti useita. Jos haluat päästä nopeasti töihin, voit valita esimerkiksi oppisopimuksen tai ammattikoulun, jos taas et pelkää muutaman vuoden koulunpenkilläistumista, kannattaa tutustua korkeakoulujen vaihtoehtoihin alalla.

Jos sitten jossain vaiheessa opintojen aikana huomaat, että valinta olikin väärä, ei kannata huolestua ja lyödä hanskoja tiskiin. Voit aina vaihtaa opiskelualaa. Joskus samassa koulussa tai korkeakoulussa voi vaihtaa toiselle linjalle melko joustavasti. Ota yhteyttä koulun opintoneuvojaan, ja keskustele hänen kanssaan mahdollisuuksistasi. Myös toiseen kouluun vaihdettaessa aiemmista opinnoista on usein hyötyä, ja voit saada ainakin jonkin verran opintoja hyväksiluettua. Jos olet jo opintojen aivan loppuvaiheessa, kannattaa ehkä suorittaa tutkinto loppuun, näin sinulla on joka tapauksessa ainakin yksi tutkinto, mitä ikinä päätätkin tehdä tulevaisuudessa.

Uusia taitoja ja pätevyyksiä voi opiskella myös myöhemmin työuran aikana ja työn ohella. Kouluttautumisvaihtoehtoja on tarjolla myös erityisesti aikuisille, ja myös monilla yrityksillä on omia koulutusohjelmiaan, joihin työntekijät voivat osallistua. Myös yritysten osaamistarpeet muuttuvat, ja vanhojen työntekijöiden kouluttaminen uusiin tehtäviin on usein järkevämpää kuin uusien työntekijöiden palkkaaminen laina koroton.

Harva nuori peruskoulun tai lukion jälkeen tietää, mitä haluaa tehdä seuraavat 50 vuotta. Mieli ja mielenkiinnon kohteet todennäköisesti myös muuttuvat vuosien varrella moneen kertaan, samoin ympärillä oleva maailma muuttuu väistämättä ajan kuluessa. On siis hyvä tiedostaa, että työurankin aikana tapahtuu todennäköisesti muutoksia, eikä se välttämättä ole huono asia.

Kosmetiikan testit ja markkinointi

Oletko viime aikoina törmännyt mullistaviin tutkimuksiin, jotka näyttävät kumoavan perinteiset oletukset tai keksineet jotain ainutlaatuisen upeaa ja uutta, joka vähintään parantaa maailman? Ja vain viidessä viikossa! Soivatko kellot?

Erilaisia elämäämme ympäröiviä asioita tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti. Ja hyvä niin, onhan aiheellista tutkia ruokavalion merkitystä, ihon ikääntymistä, sairauksien hoitoa ja niin edelleen, mutta kun tutkimuksia tuntuu tulevan joka tuutista ja tuloksetkin hämmentävät, voi olla aika katsoa tarkemmin, mitä nämä tutkimustulokset oikeastaan tarkoittavat.

Kosmetiikkaa testataan luonnollisesti paljon ja, kas kummaa, purkki jos toinenkin lupaa hävittää rypyt ja arvet ja viedä kymmenen vuotta mennessään. Voiko näihin lupauksiin luottaa?

Suomessa ja koko EU:ssa lainsäädäntö säätelee tiukasti kuluttajamarkkinointia ja markkinoinnissa käytettäviä lupauksia. Virheellistä tietoa ei saa esittää totena, mainonta ei saa olla harhaanjohtavaa. Markkinoinnissa ja mainonnassa käytettävien väitteiden tulee perustua todelliseen näyttöön ja tuotteen on toimittava luvatulla tavalla. Piste.

Siis rypyt voivat oikeasti kadota käyttämällä jotain tiettyä voidetta? Jos kosmetiikkayhtiö todella sanoo, että rypyt katoavat voidetta käyttämällä, pitäisi ryppyjen oikeastikin kadota. Kuluttajan kannattaa kuitenkin lukea tarkasti, mitä tuotteen itse asiassa luvataan tekevän, ja miten se on testattu.

Esimerkiksi jos purkin kyljessä sanotaan, että jopa 97% käyttäjistä huomasi muutoksia ihollaan, on kyseessä todennäköisesti kuluttajien itsearviointiin perustuva testaus. Sinänsä aivan hyväksyttävä testaustapa, mutta kosmetiikan kyseessä ollessa testaajaryhmä on usein hämmentävän pieni. Hyvin pieneen vastaajajoukkoon perustuen on vaikea tehdä yleispäteviä johtopäätöksiä tuotteen toimivuudesta. Itsearvioinnin hankaluutena kosmetiikassa voi myös olla, että lähtötilannetta ei välttämättä tiedetä kunnolla. Lisäksi itsearviointi on nimensä mukaisesti koehenkilön itsensä tekemää arviointia tuotteen vaikutuksista, eikä se siis perustu esimerkiksi ihotautilääkärin mielipiteeseen tai mittauksiin. Mutta jos tutkimus on tehty, ja sen mukaan 97% vastaajista tunsi tuotteen aiheuttavan muutoksia, voi tätä tulosta hyvin käyttää markkinoinnissa. Samassa yhteydessä on toki myös ilmoitettava testaajajoukon koko.

Kliininen testi tarkoittaa, että tuotetta on testattu oikeilla ihmisillä ja ihotautilääkärin valvomana. Tutkimus ei perustu vain testaajien omaan tuntumaan, vaan tulokset selvitetään todellisin fyysisin mittauksin. Kliininen testaus siis yleisesti ottaen tarkoittaa, että tuote todella tekee, mitä lupaa. Myös in vivo -testaus tarkoittaa testausta oikeiden ihmisten iholla.

Suosittu testaustapa kosmetiikassa on myös in vitro, joka tarkoittaa kuitenkin vain koeputkessa tai maljassa tehtävää testausta, jossa tuotetta ei siis testata ihmisen iholla. Testaus siis varmasti antaa tärkeää tietoa tuotteesta, mutta ei välttämättä kerro, miten tuote todella toimii niissä olosuhteissa, joissa sitä on tarkoitettu käytettäväksi. In silico -tutkimukset puolestaan ovat täysin mallinnettuja, esimerkiksi tietokoneella tehtyjä tutkimuksia.

Entäpä allergiat? Kun tuote on dermatologisesti testattu, on se testattu oikealla iholla ja ihotautilääkärin valvonnassa. Myös tunnetut allergiaa aiheuttavat ainesosat on ilmoitettava tuotteen ainesosaluettelossa, ja vastaavasti usein tuotteessa ilmoitetaankin selvästi, että tuote on esimerkiksi ftalaatiton, parabeeniton tai hajusteeton. Tarkimmillakaan tutkimuksilla ei kuitenkaan pystytä varmistamaan, etteikö tuote voisi aiheuttaa allergioita, sillä allergiat ja yliherkkyydet ovat yksilöllisiä ominaisuuksia. Tämän vuoksi on kiellettyä väittää, että tuote olisi esimerkiksi allergiavapaa.

Sinänsä kaikki markkinoilla olevat kosmetiikkatuotteet ovat keskivertokuluttajalle vaarattomia, sillä kaikkien tuotteiden on markkinoille päästäkseen täytynyt läpäistä turvallisuustestaus. Suurta vahinkoa et siis terveydellesi todennäköisesti tee, vaikka ostaisitkin uutta maailmoja syleilevää ja maat ja taivaat lupaavaa ryppyvoidetta. Turvallisuustestauksessa kuitenkin varmistetaan vain, ettei tuote ole terveydelle vaarallinen, ei sitä, nuorentaako se todella ihoa. Valistunut kuluttaja lukeekin tarkasti, mitä tuote todella lupaa, ja tekee sitten itse omat johtopäätöksensä tuotteesta ja sen tehokkuudesta.

Onko värillä väliä?

Kevään varma muotivinkki on pastellit, syksyn hittejä ovat murretut värit. Pikkujoulukauteen pikkumustaa ja kesään kukkamekkoa. Muoti muuttuu, mutta jotain pysyvääkin on, värit tai värimaailmat toistuvat vuodesta toiseen. Toistoa tai ei, ilman värejä elämä olisi aika tylsää, mutta voiko väreillä myös vaikuttaa?

Olet ehkä kuullut värietiketistä, kuten ei mustaa häihin, eikä valkoista, ellet ole morsian, eikä kirkkaanpunaista, sillä se voi viedä liiaksi huomiota morsiamesta. Mutta tiesitkö, että värivalinnoilla voit tutkitusti vaikuttaa mielialoihin ja jopa terveyteen?

Tämän kevään ehdoton trendiväri liila tai violetti on voimakas väri, joka yhdistetään kuninkaallisiin ja ylellisyyteen. Se symboloi henkisyyttä, ja sen vaikutukset ovatkin rauhoittavia. Kevään keventäjää ehkä kiinnostaa, että violetti väri saattaa myös vähentää ruokahalua.

Punainen yhdistetään perinteisesti intohimoon ja rakkauteen, mutta se on myös rohkeuden väri. Pukeutumalla punaiseen voit saada lisää itseluottamusta ja energiaa, ja näin päästä parempaan suoritukseen. Värin vaikutusta on tutkittu esimerkiksi urheilijoilla, jolloin havaittiin, että punaiseen pukeutuneet urheilijat menestyivät paremmin kuin muun värisiin vaatteisiin pukeutuneet.

Sininen taas rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Sininen väri voikin olla hyvä valinta esimerkiksi makuuhuoneeseen varmistamaan riittävä levon saanti, mutta myös neuvotteluhuoneisiin kannattaa harkita sinistä, sillä on havaittu, että sinisessä huoneessa oleskelevat ihmiset ovat rentoutuneempia ja sovinnollisempia. Kiireistä aikaa eläviä ja stressaantuneita ehkä kiinnostaa, että sininen valo hidastaa hengitystiheyttä ja alentaa verenpainetta.

Kirkkaankeltainen on paitsi erittäin muodikas, myös energisoiva väri, joka saa sinut ja ympäristösi hyvälle tuulelle. Keltainen valo edistää kehon serotoniinin tuotantoa, jolloin tunnemme itsemme onnellisemmiksi ja tyytyväisemmiksi. Keltainen myös stimuloi, ja se onkin hyvä väri esimerkiksi koulujen luokkahuoneissa käytettäväksi. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä siinä missä vaalea keltainen rauhoittaa, oranssi voi saada aggressiot heräämään. On nimittäin todettu, että pienet vauvat itkevät enemmän kirkkaankeltaisessa ympäristössä, samoin perheriidat voivat olla todennäköisempiä.

Mainitaan vielä vihreä, joka on luovuuden väri. Psykologien mukaan vihreä väri yhdistetään luontoon ja kasvuun, mikä motivoi ihmisiä tekemään parhaansa. Vihreää pidetään myös hyvänä värinä silmille, ja se saattaa jopa parantaa näkökykyä. Lääketieteellisissä tutkimuksissa on huomattu, että vihreä väri edistää paranemista ja rauhoittaa. Tämän vuoksi vihreä väri onkin suosittu sairaaloissa.

Väreillä voi siis mielialan lisäksi vaikuttaa tutkitusti myös terveyteen. Väriterapiaa on käytetty jo vuosisatoja eri kulttuureissa, joissa erilaisia sairauksia on voitu hoitaa ympäröimällä potilas esimerkiksi erivärisillä kasveilla tai valolla. Värillisen valon vaikutusta on tutkittu myös modernissa lääketieteessä, ja esimerkiksi ultravioletin värin on todettu hidastavan bakteerien kasvua ja sinisen valon alentavan verenpainetta.

Väriterapiaa hyödynnetäänkin esimerkiksi sairaaloissa ja hoitolaitoksissa. Esimerkiksi stressaantuneille ja hermostuneille on voitu tehdä sinisiä huoneita ja vastaavasti masentuneille keltaisia ja punaisia huoneita edistämään tervehtymistä.

Väriterapiaan suhtaudutaan kuitenkin edelleen myös epäillen. Tutkimusta hankaloittaa myös se, että väreihin suhtaudutaan ja reagoidaan eri tavoin eri kulttuureissa. On kuitenkin todettu, että väreillä on vaikutusta, mutta miten vaikutus ihmisessä etenee ja mitä aivoissa ja kehossa tapahtuu, on edelleen epäselvää. Mielenkiintoista on myös, että värien on todettu vaikuttavan ihmisten lisäksi myös kasveihin. Esimerkiksi punaisessa valossa salaatinsiemenet alkavat itää, mutta infrapunaisella säteilyllä ei ole vaikutusta.

Väreissä on voimaa. Kaikkia vaikutuksia ei vielä tunneta, ja ne voivat myös vaihdella eri puolilla maailmaa, mutta pääviesti on selvä, väreillä todella on vaikutusta. Ja tätä tietoa voi hyödyntää kuka tahansa. Vaikka et siis hakisikaan terveydellisiä vaikutuksia, voisi olla varsin mielenkiintoista kokeilla, miten värit vaikuttavat esimerkiksi työhaastattelussa – tai vaikkapa treffeillä. Seuraavan kerran sopivaa asua valitessa kannattaa siis pitää myös väriterapia mielessä!

Väärin tutkittu

Kevät on suosittua aikaa ruokaremontin tekoon. Pieni keventäminen houkuttaa ja kevätaurinko tuo tullessaan mukavasti uutta motivaatiota terveellisempään elämään. Mutta millainen sitten on terveellisempi ruokavalio? Perinteisen sekasyöjän lautasmallin rinnalla vaihtoehtoja riittää kasvissyöjästä vegaaniksi, välimeren dieetistä paleoruokavalioon. Puhumattakaan rasvoista, hiilihydraateista ja proteiineista. Erilaisia tutkimustuloksiakin tuntuu tulevan uusia joka viikko.

Perinteinen lautasmalli hehkuttaa monipuolisen ja tasapainoisen ruokavalion puolesta. Sinänsä mukava ruokavalio, siinä kun saa oikeastaan syödä mitä vaan, kunhan pysyy kohtuudessa. Kriitikoitakin löytyy. Esimerkiksi rasvat, perinteiset suositukset kehottavat suosimaan kasvirasvoja ja välttämään esimerkiksi voita, mutta toisten mielestä pitäisikin syödä juuri päinvastoin. Molemmat osapuolet lyövät väitteidensä tueksi tiskiin läjän tutkimuksia, ja samalla leimaavat vastapuolen tutkimukset epäluotettavaksi huuhaaksi.

Kun perinteisen leirin tutkijoilla on esittää pitkä historia ja vino pino tutkimuksia vuosikymmenten ajalta ympäri maailmaa, sanovat kriitikot, että teollisuus on “ostanut” tutkimukset. Esimerkiksi broilerituottajat ovat voineet rahoittaa tutkimuksia, joissa tutkitaan siipikarjan ja muun lihan terveysvaikutuksia ja niiden eroja, tai viljanviljelijät erilaisia keliakiaan liittyviä tutkimuksia. Kun tutkimus sitten toteaa, että broileri on punaista lihaa vähärasvaisempana suositeltavampaa, nyökyttelevät kriitikot: ostettu tutkimus.

On kuitenkin selvää, etteivät yliopistot tai muut tutkimuslaitokset voi toimia pelkällä valtion rahoituksella, mikään valtio ei voi tai halua varata budjettiinsa sellaisia summia. Tieteellisen tutkimuksen tekeminen kun on pitkäjänteistä ja aikaavievää työtä: tehdään tutkimuksia, joiden tulokset edellyttävät lisätutkimuksia ja tarkennuksia ja tarkennuksien tarkennuksia. Jotta tulosten luotettavuudesta voidaan varmistua, on toisen tutkijaryhmän kenties pystyttävä uusimaan tutkimus toisella puolella maailmaa. Toisaalta teollisuudessa on resursseja ja myös alan osaamista, onhan teollisuuden palveluksessa runsaasti yliopistotutkinnon alalta suorittaneita, ja yrityksillä luonnollisesti myös omaa tutkimusta tuotekehitystoiminnan muodossa. Yhteistyö tutkijoiden ja yritysmaailman välillä on siis varsin luonnollista, mutta ymmärrettävästi luo samalla myös jalansijaa epäilyksille.

Tulosvastuun ja ulkopuolisen rahoituksen vaatimusten lisääntyessä yliopistojen on ollut opittava “myymään” tutkimuksiaan yritysmaailmalle, jotta tutkimusta voidaan ylipäätään edes tehdä. Yliopistojen on nykyisin oletusarvoisesti tuettava yritysmaailmaa uusien innovaatioiden luomisessa ja teollisuuden tuotteiden kehittämisessä.Tutkimuksen kysymyksenasettelu on voinut syntyä yliopistossa, jossa on tehty alustavia tutkimuksia, ja sitten mietitty, voisiko tutkimuksen aiheen kanssa lähestyä yritysmaailmaa yhteisen jatkotutkimuksen merkeissä. Jos tutkimus on todettu yrityksessä riittävän mielenkiintoiseksi, on se voinut lähteä mukaan hankkeeseen. Yritys voi rahoittaa tutkimuksen suoralla rahoituksella tai esimerkiksi tarjota tutkimuksen tekijöille lisäksi tiloja ja laitteita tutkimuksen tekemistä varten. Esimerkiksi paperitekniikan tutkimuksessa ei olisi kovin järkevää, mikäli yliopisto rakentaisi tiloihinsa teollisuusmittakaavan paperikoneen, vaan on luontevaa tehdä tutkimus tai ainakin todentaa sen tulokset aidossa tehdasympäristössä.

Kun tutkimuksen tulokset sitten julkaistaan, ja ne tukevat myös osallistuvan yrityksen näkemystä tai liiketoimintaa, mutta ei omaa käsitystä, on houkuttelevaa leimata tutkimus “maksetuksi mainokseksi”. “Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Ennen tutkimuksen ja tutkijoiden leimaamista voi kuitenkin olla hyvä tutustua tutkimuksen tekotapaan ja tutkimuksen etiikkaan. Saippua voi todellakin poistaa tahrat pelkkää vettä paremmin, vaikka tutkimuksen rahoittajana olisikin ollut saippuatehdas. Pelkkä rahoittaminen ei siis tarkoita, että tutkimustulokset olisi ostettu.

Kun yritys tekee päätöksen tutkimukseen osallistumisesta, se luonnollisesti harkitsee asiaa monesta näkökulmasta. Mikäli tulokset tukevat yrityksen liiketoimintaa, haluaa yritys luonnollisesti maksimoida tutkimustulosten saaman julkisuuden ja käytön omassa markkinoinnissaan. Jos tulokset taas eivät osoitakaan yrityksen tuotteiden ylivoimaisuutta, voi yritys haluta salata osallistumisensa tutkimukseen ja esiintyä vain nimettömänä “Yritys A”:na, ja rahoittajana sillä usein on tähän oikeus. Tällöin tutkimustulokset eivät myöskään todennäköisesti saa suurta julkisuutta, kun kaupallisen rahoittajan markkinointikoneisto ei lyökään rumpua tutkimustulosten puolesta.

Maailmalla on toki todettu eettisiä ongelmia monissa ruoka-aineiden ja terveyden välistä yhteyttä selvittävissä tutkimuksissa. Epäselvyyksiä, tulosten manipulointia tai suoranaista väärentämistäkin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö yhteistyö tutkimuslaitosten ja yritysmaailman välillä voisi tai sen ei pitäisi jatkua. Tutkimustyössä onkin entistä tarkemmin huomioitava kasvava läpinäkyvyyden vaatimus.

Entä se oikea ruokavalio? On toki hyvä miettiä erilaisia suosituksia ja tutkimuksia, ja kenties kenen etuja minkäkin ruokavalion puolestapuhujat ajavat, mutta tärkeintä on kuitenkin käydä säännöllisissä terveystarkastuksissa ja kuunnella omaa kehoaan.

Voiko mielipidetutkimukseen luottaa?

Talven presidentinvaalien, kuten kaikkien muidenkin vaalien, alla julkaistiin taas suuri määrä erilaisia mielipidetutkimuksia ja tulosennusteita. Jälleen jotkut osuivat enemmän oikeaan kuin toiset. Kuinka tarkkoja mielipidetutkimukset oikeasti ovat, voiko niihin luottaa?

Mielipidetutkimuksen tarkoituksena on selvittää ihmisten mielipiteitä jostakin asiasta. Otanta eli tutkimukseen osallistuva ihmisjoukko valitaan niin, että se edustaa hyvin suurempaa ihmisryhmää, jolloin tutkimuksen tuloksien perusteella voidaan tehdä luotettavia johtopäätöksiä esimerkiksi ihmisten äänestyskäyttäytymisestä tai mielipiteestä jostakin ajankohtaisesta asiasta kuten alkoholipolitiikasta tai aktiivimallista.

Luotettavan tuloksen saamiseksi on kiinnitettävä tarkkaa huomiota otantaan. Tutkimukseen osallistuvat ihmisjoukon tulee edustaa koko kansaa niin, että osallistujia on esimerkiksi kaikista tuloluokista ja eri puolilta maata, kaupungeista ja maaseudulta. George Gallup, amerikkalainen tilastotieteilijä ja nykyaikaisen mielipidetutkimuksen isä, ennusti huolellisella otannalla vain 50000 vastauksen perusteella oikein Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen, kun “kilpaileva” mielipidetutkimus ei huimasta, yli kahden miljoonan vastaajan, mielipiteestä huolimatta pystynyt ennustamaan tulosta oikein. Kilpailija, suuri aikakauslehti, sortui tutkimuksessaan vääristyneeseen otantaan, kun vastausjoukko poimittiin sen omista tilaajarekistereistä, jolloin se edusti vain lehden lukijakuntaa eikä siis koko kansaa. Suomessakin esimerkiksi VIhreän langan ja Nykypäivän lukijoiden keskuudessa tehtyjen tutkimusten tulokset ovat todennäköisesti varsin erilaiset. Kannattaa huomata, että kumpikaan ei todennäköisesti vastaa kaikkien suomalaisten kantaa.

Paitsi väärin valittu vastaajajoukko, voi mielipidetutkimuksen tulosta vääristää myös muut seikat. Esimerkiksi kysymyksenasetteluun tulee kiinnittää huomiota. Kysymykset tai niiden johdantoteksti voivat esimerkiksi olla johdattelevia, jolloin vastaaja voi vastata eri tavoin, kuin ehkä olisi tarkoittanut tai olisi vastannut neutraalisti muotoiltuun tai monipuolisesti taustoitettuun kysymykseen. Kelan tutkimusprofessori Olli Kangas kertoo esimerkin. Jos kansalta kysytään onko vanhusten asumistuen leikkaaminen oikein, on vastaus todennäköisesti kielteinen, kukapa haluaisi leikata köyhiltä eläkeläisiltä. Mutta kun kysymystä muutetaankin lisäämällä siihen johdanto, jossa kerrotaan, että kyseessäolevat eläkeläisen tuet ovatkin korkeampia kuin muiden kansalaisten vastaavat tuet, voi vastaus ollakin aivan toinen. Näin samasta asiasta onkin pelkästään erilaisella kysymyksenasettelulla saatu kaksi täysin toisistaan poikkeavaa kantaa.

Ylläolevassa esimerkissä kumpikin kysymyksenasettelu on periaatteessa täysin neutraali ja kummankin kyselyn tulokset sinänsä siis luotettavia. On siis helppo nähdä, miten tuloksia voidaan ohjata haluttuun suuntaan tarkoitushakuisesti vain sillä, miten asiaa kyselyssä kysytään. Paatuneimmat tulosten manipuloijat voivat myös muotoilla samasta asiasta olevan kysymyksen eri tavoin eri kohderyhmälle varmistaakseen haluamansa vastaukset lopullisissa tuloksissa.

Entä mitä virhemarginaali tarkoittaa? Otokseen perustuvat mielipidekyselyt ovat aina arvauksia, jotka ennustavat lopullista tulosta jollakin todennäköisyydellä. Virhemarginaali kertoo tuloksen luottamusvälin, oikea tulos on siis todennäköisesti jossakin tällä välillä.Toisin sanoen, mikäli tutkimuksen mukaan puolueen A kannatus on 15% ja puolueen B 10% ja virhemarginaali on ±3, voikin puolueiden kannatus oikeasti olla esimerkiksi A 12% ja B 13%, jolloin B onkin suurempi puolue, niinkö? Kyllä ja ei, sillä teoriassa tulos voi todella olla koko luottamusvälin verran suurempi tai pienempi, mutta käytännössä tulos noudattaa luottamusvälin sisällä ns. Gaussin käyrää. Toisin sanoen ääripäät ovat hyvin harvinaisia, ja todellinen tulos on todennäköisesti jossakin virhemarginaalin keskivaiheilla.

Mielipidetutkimuksen tuloksia lukiessa siis vastuu ei ehkä kokonaan siirry lukijalle, mutta lukijan kannattaa tuloksen luotettavuutta arvioidessaan tutustua kyselyn toteutustapaan. Erilaisten kyselyiden tulokset voi olla helppo kuitata pelkkänä höpöhöpönä, mutta ihan pelkkää viihdettäkään eivät gallupit toki ole, sillä etenkin täysin samanlaisena toistettuna ne antavat mielenkiintoista ja tarkkaakin tietoa mielipiteiden muutoksesta eri ajankohtina. Esimerkiksi puolueiden kannatuksen kehityksestä kertovana mittarina kyselyt voivat siis olla hyvinkin luotettavia.

Opi oppimaan

Oletko valmistautumassa pääsykokeisiin, mutta tieto ei vaan jää päähäsi? Tai tuntuuko, että olet jäämässä opinnoissasi jälkeen? Mietityttääkö, että tuliko sittenkin haukattua liian iso pala, ehkä tämä ei ollutkaan sinun alasi…

Älä luovuta vielä. Ehkä vika ei olekaan siinä, mitä opiskelet, vaan siinä, miten opiskelet.

Me ihmiset olemme erilaisia. Toiset ovat aamuvirkkuja, toiset yöeläjiä. Toiset pitävät tanssimisesta, toisille se on kauhistus. Me myös opimme eri tavoin. Jos tuntuu, että tankkaat samoja asioita uudestaan ja uudestaan, päivästä toiseen, mutta kertaamisesta huolimatta asiat tuntuvat aivan uusilta ja oudoilta joka päivä, voi olla hyvä pysähtyä hetkeksi ja miettiä, millainen oppija sinä olet. Oman oppimistyylin tunnistaminen auttaa sinua oppimaan nopeammin ja tehokkaammin.

Aisteihin perustuva oppimistyylien jaottelu on monelle tuttu, yleinen tapa eritellä erilaiset oppijat. Mallissa oppimistyylit jaotellaan sen mukaan, mikä aisti on eniten käytössä, kun oppiminen on tehokkainta.

Auditiivinen oppija oppii parhaiten kuuloaistinsa avulla. Tällaiselle oppijalle esimerkiksi luennot ovat parhaita tilaisuuksia oppimiseen. Hyviä auditiivisia oppimistilanteita ovat myös keskustelut ja pienryhmätyöt, joissa asiaa käydään läpi suullisesti. Pääsykoekirjoja ei todennäköisesti ole saatavilla äänikirjoina, mutta kannattaa jäsennellä asioita itselleen vaikka itsekseen puhuen, tai ehkä voit koota kaverit kokoon, jolloin voitte itsenäisen opiskelun lisäksi käydä asioita läpi yhdessä keskustellen. Hyvä tapa oppia on myös yrittää selittää asia jollekin toiselle.

Visuaalinen oppija oppii näkemällä. Tehokkain oppimistapa voi tällöin olla lukemnen. Usein tällaiselle oppijalle ei kuitenkaan riitä tiedon näkeminen vain pelkkänä tekstinä, vaan oppimista tehostaa tiedon näkeminen kuvina ja kaavioina. Keskity siis opiskelumateriaalien kuviin, taulukoihin ja kaavioihin, ja paina asiat mieleesi niiden kautta. Tee muistiinpanoja ja alleviivauksia, voit myös koittaa itse visualisoida oppimaasi esimerkiksi erilaisin miellekartoin.

Kinesteettinen oppija oppii liikkeen kautta, käsin tekemällä. Muistiinpanojen ja miellekarttojen tekeminen voi tehostaa myös kinesteettisen oppijan oppimista.Tällaisen oppijan ei ehkä myöskään kannata vain istua paikallaan, vaan on hyvä nousta ylös ja kävellä tai piirtää ja havainnollistaa tietoa, vaikka fläppitaululle.

Kannattaa myös miettiä itse opiskelutilaisuutta. Oletko parhaimmillasi heti aamulla vai olisitko vastaanottavaisempi myöhemmin iltapäivällä? Kuinka pitkään jaksat opiskella kerralla, ja miten aloitat ja päätät tilaisuuden? Jos tiedät, että jaksat keskittyä kerralla korkeintaan 45 minuuttia, älä turhaan yritä pitkittää sessiota puoleentoista tuntiin. Tuhlaat vain aikaasi, ja joudut käymään läpi samoja asioita useaan kertaan. Pidä siis 45 minuutin välein kunnon tauko, ota kuppi kahvia ja tee jotain ihan muuta. Vie vaikka roskapussi, niin saat samalla myös happea.

Hyvä ajatus voi olla myös aluksi orientoitua aiheeseen miettimällä, mitä jo entuudestaan tiedät asiasta. Voit myös kokeilla vanhaa tuttua silmäile-syvenny-muistele-kertaa -tekniikkaa, jossa aloitat opiskelun kevyellä aihepiirin selailulla ennen kuin todella hyökkäät materiaalin syövereihin.

Kun opiskelulle varaamasi aika lähestyy loppuaan, sen sijaan, että vain läimäisisit kirjat kiinni ja kassiin, voit koittaa tehostaa oppimistasi vaikkapa tekemällä aiheesta yhteenvedon. Muistele oppimaasi ja jäsennä sitä mielessäsi tai paperille. Tarvittaessa kertaa materiaalista unohtamiasi kohtia.

Kiinnitä myös huomiota fyysiseen opiskeluympäristöösi. Opiskeletko mieluiten pöydän ääressä vai sohvalla maaten? Varmista huoneen sopiva lämpötila ja valaistus, ja minimoi häiritsevä taustamelu. Varaa käsille välineet muistiinpanojen tekemistä varten.

Oikea opiskelutapa helpottaa ja tehostaa oppimista. Kun löydät itsellesi sopivan tavan oppia, huomaat, että sinulle jää enemmän aikaa myös muuhun. Kun muistat huolehtia itsestäsi, liikut ja syöt monipuolisesti, jaksat myös opiskella tehokkaammin.